2 Macc 3

Kuinka templin tavara Jerusalemissa Heliodoruksen ryöstöstä pelastetaan. 1Kuin nyt jälleen Jerusalemissa hyvässä rauhassa asuttiin ja laki voimassansa oli, että ylimmäinen pappi Onias niin jumalinen oli ja niin visusti siltä vaarin piti, 2Myöntyivät myös kuninkaat kaupunkia kunnioittamaan, ja lähettivät jaloja lahjoja templiin; 3Niin että Seleukus, Asian kuningas, määräsi tavaroistansa kaiken kulutuksen mikä uhriin tarvittiin. 4Siihen aikaan oli yksi templin haltia, Simon nimeltä, yksi Benjaminilainen, se oli ylimmäisen papin vihamies, ettei hän hänen ilkivaltaisuuttansa kaupungissa sallinut. 5Mutta että Onias oli häntä väkevämpi, meni hän Apolloniuksen, Trasein pojan, alemmaisen Syrian ja Phenikian päämiehen tykö, 6Ja sanoi hänelle, kuinka Jumalan arkku Jerusalemissa määrätöin rikas oli kullasta, ja sangen paljon liiaksi siitä mitä uhriksi tarvittiin, ja että kuningas sen kyllä sais ottaa. 7Kuin nyt Apollonius tuli kuninkaan tykö, sanoi hän hänelle, mitä Simon hänelle rahasta ilmoittanut oli. Silloin määräsi kuningas kamrerinsa Heliodoruksen, ja käski hänen sen rahan tuoda. 8Hän valmisti itsensä ja sanoi, että hän alemmaisessa Syriassa ja Phenikiassa veroa vastaan ottava oli; mutta hänen aivoituksensa oli, että hän kuninkaan käskyn toimittaa tahtoi. 9Kuin nyt Heliodorus Jerusalemiin tuli, ja ylimmäinen pappi oli hänen ottanut ystävällisesti vastaan, jutteli hän hänelle, mitä hänen herransa hänelle käskenyt oli, ja mitä varten hän siellä oli, ja kysyi, jos niin olis taikka ei? 10Niin ylimmäinen pappi vastasi: yksi osa on meidän haltuumme pantu, joka on leskein ja orpoin; 11Toinen on Hilkanin Tobian, joka kuuluisa mies oli. Ja ei ensinkään niin ole, kuin se pettäjä Simon sanonut on; sillä ei enempää ole kuin neljäsataa leiviskää hopiaa ja kaksisataa leiviskää kultaa. 12Niin olis se suuri vääryys, jos se niin otettaisiin pois, ja ne, jotka kalunsa uskoneet ovat pyhään templiin, joka kaikessa maailmassa niin korkiasti kunnioitettu ja pelastettu on, tulis omaansa paitsi. 13Mutta Heliodorus piti kuninkaan käskyn, hänen piti sen ottaman, 14Ja tuli määrättynä päivänä templiin ja tahtoi sitä nähdä. Niin nousi suuri valitus koko kaupungissa. 15Papit olivat pyhässä kaunistuksessansa alttarin edessä ja huusivat Jumalan tykö taivaasen, joka itse käskenyt on, ettei tallelle pantua kalua tuhlattaisi; että hän niille, jotka siihen paikkaan tallelle panneet olivat, tallella pitäis. 16Mutta ylimmäinen pappi käytti itsensä surkiasti, ettei kenkään häntä ilman armahtelemata nähdä voinut; sillä se nähtiin hänessä, koska hän niin kasvoilta muuttunut oli. 17Sillä hän oli niin peräti hämmästynyt, että hän kokonansa vapisi; josta kyllä ymmärrettiin, kuinka paha hänen mielensä oli. 18Mutta kansa juoksi sinne ja tänne kokoon huoneessa ja rukoili keskenänsä; sillä he näkivät templin ylönkatsotuksi tulevan. 19Ja vaimot pukivat säkit yllensä, juoksentelivat ympäri katuja, ja neitseet, jotka ei muutoin ihmisten seassa olleet, juoksivat porttien ja muurien päälle. 20Monikahdat olivat akkunoilla ja nostivat kaikki kätensä taivaasen päin, ja rukoilivat. 21Molemmat olivat surkiat: että kansa niin keskenänsä hämmästyksissä oli, ja ylimmäinen pappi niin murheellinen oli. 22Kuin he näin kaikkivaltiasta Jumalaa rukoilivat, että hän heidän tavaransa, jotka sen sinne panneet olivat, varjelis, 23Aikoi Heliodorus aivoituksensa päättää. Ja kuin hän Jumalan arkun tykönä seisoi sotaväen kanssa, 24Teki kaikkivaltias Jumala suuren ihmeen, että hän ja ne, jotka hänen ympärillänsä olivat, hämmästyivät Jumalan voimasta, ja tulivat suureen pelkoon ja vavistukseen. 25Sillä he näkivät hyvin valmistetun hevosen, sen selässä istui hirmuinen ratsasmies, karkasi kaikella voimallansa Heliodoruksen päälle, ja löi häntä molemmilla etisillä jaloillansa, ja sillä miehellä, joka hevosen selässä oli, oli kultahaarniska päällä. 26He näkivät myös kaksi nuorta miestä, jotka olivat väkevät ja kauniit, ja sangen jalosti vaatetetut, ne seisoivat Heliodoruksen kahden puolen, ja löivät vahvasti häntä, 27Että hän nääntyneenä maahan putosi, ja näky katosi häneltä. 28Niin he ottivat hänen, joka äsken suuressa kunniassa ja kaiken sotaväkensä kanssa, tavarahuoneesen mennyt oli, ja kantoivat hänen sieltä pois istuimella, ja hänen voimansa ei häntä mitäkään auttanut; 29Että julkisesti Herran voima tuta taidettiin, ja hän oli niin kuoleman kielissä eikä yhtään sanaa puhunut. 30Mutta Juudalaiset kiittivät Jumalaa, että hän templinsä niin kunnioittanut oli. Ja templi, joka ennen pelkoa ja vavistusta täynnä oli, tuli iloa ja riemua täyteen tästä kaikkivaltiaan Jumalan ihmeestä. 31Mutta muutamat Heliodoruksen ystävät tulivat ja rukoilivat Oniaa rukoilemaan Herraa, että hän Heliodorukselle, joka parhaallansa viimeisessä hengen hädässä oli, elämän lainais. 32Ja että ylimmäinen pappi pelkäsi pahan luulon Juudalaisista tulevan, niinkuin he olisivat Heliodorukselle jotain tehneet, uhrasi hän hänen edestänsä, että hän terveeksi tulis. 33Ja kuin hän rukoili, näkyivät ne kaksi nuorta miestä jälleen entisissä vaatteissansa ja sanoivat Heliodorukselle: kiitä ylimmäistä pappia Oniaa suuresti; sillä hänen tähtenså on Herra sinulle elämän antanut, 34Ja ilmoita joka paikassa Herran suurta voimaa, ettäs taivaasta piesty olet. Ja kuin he sen puhuneet olivat, katosivat he. 35Mutta Heliodorus uhrasi Herralle ja kiitti häntä suuresti, että hän hänelle elämän antanut oli, ja kiitti Oniaa ja meni sitte jälleen kuninkaan tykö, 36Ja sanoi jokaiselle, kuinka hän silmillänsä korkeimman Jumalan työt nähnyt oli. 37Mutta kuin kuningas kysyi häneltä, kenenkä hän lähettäis Jerusalemiin, joka jotain toimittaa taitais, 38Vastasi häntä Heliodorus: jos sinulla joku vihamies on, taikka joku, joka sinun tahtoo sysätä pois valtakunnasta, lähetä se sinne; koska se niin piestään kuin minä, ja elävänä sieltä palajaa, niin sinä hänen jälleen kyllä mahdat ottaa. 39Sillä Jumala on voimallisesti siinä paikassa, ja jonka asuinsia taivaassa on, katselee sitä ja varjelee sen, ja jotka sitä vahingoittaa tahtovat, ne hän rankaisee, ja lyö heidät kuoliaaksi. Tässä olkoon kyllä tavarahuoneesta ja Heliodoruksesta.